Kuten jo sanoin, on Vuoksi ahkerasti akkunassaan havaintoja tekemässä. Tuon tuostakin keksii hän kävelypaikalla suomalaisia, sähköttäen heti aina havainnoistaan minulle.
— Kävelemässä on tilanomistaja Massinen Uudeltamaalta, — naputtaa hän eräänä päivänä.
Kiipeän oitis akkunaan, palaten hetken kuluttua naputtamaan:
— Sekö parrakas mies, jolla on nahkatakki päällään?
— Se juuri, — vahvistaa V.
Nousen jälleen ikkunaan. Pää pystyssä ja reippaasti kävelee siellä herra Massinen savuja vedellen ja näyttää niin huolettomalta kuin liikkuisi hän kotikartanonsa pihalla päivää paistatellen. Hänellä on tuuhea musta parta, jonka hän nähtävästikin on antanut vankilassa kasvaa ja joka saa hänet näyttämään tuntuvasti vanhemmalta kuin mitä hän itse asiassa on. Edelleen saan Vuokselta kuulla, että heitä on täällä kaksi veljestä. He ovat harvinaisen vilkkaita, iloisia, reippaita ja neuvokkaita miehiä, jotka ennen pitkää tulevat Shpalernajan yhteiskunnassa yleisesti tunnetuiksi. Mutta tästä kunnon veljesparista enemmän tuonnempana.
Itsekin kiipeilen nykyään tuon tuostakin akkunaan havaintoja tekemään. Näen kävelypaikalla joka kerta joitakin suomalaisia, vaikkakin minulle ennestään tuntemattomia. Heidät voi helposti erottaa venäläisistä paitsi kasvonpiirteistä myöskin paremman ryhdin ja yleensä yksilöllisemmän olemuksen perusteella. Venäläisessä laumaihmisessä on aina, hänen yksin oleskellessaan, jotakin avutonta ja hoippuvaa.
Olen kuukaudeksi tilannut "Ruskij Invalidin", joka ruokaluukun kautta joka aamupäivä tulla pujahtaa koppiimme. Mutta se on suunnattoman kuiva lehti, jonka joka ikisestä numerosta ottaa verrattomasti suurimman osan ylennyksiä ja mitaleita saavuttaneiden upseerien luettelo. Ne täyttävät usein kaksikin lehden sivua. Sotauutiset ovat kuivia, päämajassa tunnettuun tapaan seulottuja. Emme sen vuoksi kuun loppuessa katso ansaitsevan tilausta uudistaa.
Ne ovatkin aniharvat lehdet, joita vankilaan sallitaan tilata. Paitsi mainittua kuuluu niihin "Hallituksen Sanansaattaja". Sen on Vuoksi tilannut itselleen ja kun hän joka päivä selostaa sekä sotaa että yleistä maailman politiikkaa koskevat uutiset meille naapureilleen, niin suomalaisille kuin venäläisillekin, emme enää kaipaa omaa sanomalehteä.
Tähän aikaan herättää vilkkainta mielenkiintoamme saksalaisten ripeä eteneminen Romaniassa, samalla kuin se minulle persoonallisesti tuottaa suurta tyydytystä, päivä päivältä lievitellen sitä harmillista närää, jota Romanian liittyminen ympärysvaltoihin oli sydänlokeroihini kerännyt.