No niin, me tervehtimään siispä käymme heitä ja juttelulla aikaa lyhentämään, siks kunnes herttua saa tilaisuuden heit' ottaa puheilleen.
(Poistuvat oikealle.)
DOZKA (aikeissa kulkea salin läpi tulee kannua kantaen vasemmalta).
GONSIESKY (seuraten hänen kintereillään):
Hei, kuule tyttö, sun Puolassa ma luulen nähneeni?
DOZKA
Kyll', armollinen herra — kyllä niin.
Ma neitsyt olen neiti Biehowskan.
GONSIESKY:
Niin, niin! Nyt muistan. Hänen seurassaan ma sinut nähnyt oon. (Nipistää Dozkaa korvasta.) Hm, uskonpa sun yhtä viisaaks kuin oot kauniskin.