NIILO SKALM:
En koskaan ma palkkiota ajatellut ole. On paras palkintoni saada nähdä, kun voittajana Teidän Armonne on saavuttanut suuren maalinsa.
HERTTUATAR:
Noin seuralainen tosisankaruuden on aina hieno vaatimattomuus. Nyt aika minun antaa takaisin on teille amuletti. Neiti Anna, ma pyydän, tuolta makuukammion se tuokaa pöydältä. (Anna poistuu vasemmalle.) Te takaisin jo ennen ansainnut sen olisitte, mut unhottanut oon sen kokonaan.
ANNA (tullen makuukammiosta):
Voi armollinen taivas!
HERTTUATAR:
Mikä' nyt?
Sa ihan kalpenet?
ANNA:
Tuo amuletti on lattialla vallan murskana!