ANNA:
Mutta minä — minähän täss' olen rikollinen.
NIILO SKALM:
Oo, nyt tiedän!
(Tuijottaa Annaan.)
ANNA:
Oi sano, sano! ÄIlös katseellas noin mua kiduta! — Oi jouduta sun tuomiotas!
NIILO SKALM:
Uhrina kun lemmen tää petos, kavallus on syntynyt, niin aate vuorostaan nyt uhriksi mun saakoon lempeni!
ANNA (heittäytyen Skalmin jalkoihin):