Salissa puuhailee kaksi lakeijaa.
1:nen LAKEIJA (muuttaen, tuolilla seisten, uutta kynttilää seinässä olevaan jalustaan, katsoo olkansa yli toveriaan, joka pöydän ääressä kallistaa viinikannua):
Vai kerkesit jo siihen, senkin ahma!
2:nen LAKEIJA:
Ma kuvaani vain pohjaa vasten katsoin.
1:nen LAKEIJA:
Vai kuvaasi! Heh! Tylppänenäsi ja tihrusilmäskö sua kiehtoo niin, ett' yhtämittaa nähdä niitä täytyy? Sun nokkas tarpeeksi jo punoittaa ja koipes nytkin viittätoista lyövät, niin että tuskin seisaallasi pysyt. Se tuoli suoraan pian, ja sitten: häpee!
2:nen LAKEIJA (kohennellen tuoleja):
No, veikkoseni, no, no! Ällös suutu, ma kerron sulle pienen tarinan. Kun täytettäväks viinikellariin vein äsken muutamia kannuja, niin, kenen, luulet, tapasinkaan siellä?
1:nen LAKEIJA: