(Työntää Niiloa, joka poistuu akkunasyvennykseen. Anna rientää sen jälkeen oikealle, josta samassa tulevat herttua, herttuatar, Gipfert ja Horn.)
HERTTUA:
Se merkillistä on kiirettä, kun ilta-atriaan ei aikaa meille suoda.
HORN:
Kuninkaan niin kiirehtivän ilmoittavat he. Tän' iltana jo paluumatkalle on määrä heidän lähteä.
(Rosengren ja Bruser, Flemingin saattamina, tulevat oikealta.)
HERTTUA (lähettiläille):
Mun ois kai lausuttava: tervetultua! Mut hoppunne, jok' illastukseen aikaa ei meille suo, sen sananparreksi vain turhaks tekee. — Ilman kursailuja siis suoraan asiahan käykäämme!
ROSENGREN:
Ma pyydän valittaa, näin häiritä kun pakko meill' on Teidän Armoanne Mut käsky tinkimätön kuninkaan meit' ajaa siihen.