HERTTUA:
Sen ilman sarvia ja hampaita te saapa olette. — Te Fleming, viekää siks aikaa pitosaliin herrat nää ja itse tänne kohta palatkaa. Me vastauksen oitis laadimme.
(Lähettiläät Flemingin saattamina menevät oikealle.)
HERTTUATAR:
Kuin julkeneekaan tehdä kuningas tuon vaatimuksen sydämettömän, ett' oisi sotaan ryhdyttävä meidän mun veljeäni vastaan!
HERTTUA:
Selvästi
ne verukkeit' on vain, mun kimppuuni
joill' Eerik päästä tahtoo.
(Fleming palaa.)
Tukholmaan
mun lähtemään nyt neuvotteko, Horn?
HORN:
En siihen kehoita. On vaarallista nyt päätään sinne pistää; Danzigiin sen sijaan neuvon teitä lähtemään.