Se paljastaa nyt tarkoitus mun oli. Lyhyesti: on isänmaani vapauttaminen pois vieraan kansan holhouksesta se aate, joka lumoihinsa sai mun saman' iltana kuin tuliset sun suudelmasi palon valtavan sai rinnassani syttymään. — Siit' alkain nuo kaksi tunnetta on kukkuroineet mun sydämeni.
ANNA (katkerasti):
Lempi yksinään mun täyttää sydämeni; köyhempi siis olen sinua.
NIILO SKALM:
Miks puhut noin? Sun osalliseks tehdä aatteestain ma tahdon.
ANNA:
Kuin? Sa todellako luulet, mun että rinnassain on tilaa muulle kuin Iemmellemme yksin?
NIILO SKALM:
Mutta onhan nää kaksi asiaa niin eriluontoiset, ett'eivät toistensa ne tiellä ole; päinvastoin toisiaan ne täydentävät kuin alttiit sisarukset konsaan.