Oh, miksi lyötyä te pilkkaatte?
ANNA:
En pilkkaa, totta tarkoitan, kun sanon: viel' älkää menkö!
GONSIESKY:
Miksi viipyisin? Ma sanoin jo: on kaikki rauenneet mun toiveheni.
ANNA:
Erehdystä, sanon!
GONSIESKY:
Ah, julma leikkinne tuo jättäkää! Ne haavat, jotka sydämeeni sain, kun viimeks teitä lähestyä koitin, viel' ummess' eivät ole.