HERTTUA:
No, mitä sieltäpäin?
VIESTINTUOJA:
Jöns Kurki Laukost' on huovijoukon kanssa lähtenyt ja kartanoita Teidän Armonne nyt parhaillansa ryöstelee.
HERTTUA:
Haa, näinkö siis Laukon Kurki meille maksaa nyt ne armonosoitukset, joita hälle niin mitoin runsain jaellut ma olen!
NIILO SKALM:
Oi kataluutta suurta, pohjatonta! oi mielen alhaisuutta! Kaksinverroin nyt taisteluun ma päästä halajan. On suuren asiamme lisäksi myös tosiritaruuden puolesta nyt isku iskettävä. — Toverit, me vala vannokaamme!
(Paljastaa miekkansa, samoin Vestgöthe ja toiset upseerit; asettaen ylöskohotettujen miekkojen kärjet yhteen lausuvat kaikki Skalmin perässä:)
Viimeiseen me hengenvetoon saakka taistella näin vannomme nyt niitä vastahan, jotk' uhkaa herttualle tuhoa, lait kunnian, jotk' unhottaneet ovat ja vastaan perillistä tämän maan nyt aseet nostain tänne samoovat. Näin tehdä vannomme!