»Mikäs sinun nimesi on?»
»Tapani Martinpoika.»
Tähän päättyi kuulustelu ja pastori lausui:
»No niin, Tapani, tulepas sitten tänne tupaan saamaan ruokaa.»
Minä kiitin ja seurasin hänen mukanaan tupaan, jossa oli kaksi venäläistä rakuunaa. Ne ynnä heidän luutnanttinsa nimittäin majailivat pappilassa, kuten jo ennen olin kuullut. Neitsyt asetti minua varten pöydälle leipää, voita, savustettua lihaa ja silakoita. Pöytään istuessani pyysin veistä, sillä rakuunain nähden en uskaltanut ottaa esille omaa puukkoani. Pastori antoi minulle veitsensä, ja minä ryhdyin hyvällä ruokahalulla aterioimaan.
Silakkaa syödessäni sanoin minä pastorille:
»Nämä silakat on ostettu meidän pitäjästä.»
»Ei olekaan», vastasi pastori hymyillen.
»Mutta ihanhan nämä maistuvat samanlaisilta kuin Kemiön silakat», väitin minä.
»Kyllä ne on ostettu korpoolaisilta Turusta», nauroi pastori, »ja eikö nuo silakat liene kaikkialla samanmakuisia.»