Siis totta! Ramsay, Ramsay — kuuletko vielä minua? (Kumartuu paarien yli.)
RAMSAY (Puhuen kaiken aikaa vaivaloisesti ja katkonaisesti.)
Tekö, herra kenraali? Mutta kuinka käy taistelun?
ADLERCREUTZ
Me voitamme. Mutta voittomme muuttuu tappioksi, ellei arkkiaatterimme onnistu tehdä teitä terveeksi. Miten on, herra arkkiaatteri?
BJERKÉN (Pudistaa päätään.)
RAMSAY
Hetkeni ovat luetut. Mutta ihanata on kuolla tällaisena voiton päivänä. Herra kenraali, toimittakaa äidilleni viimeinen tervehdykseni ja sanokaa, että poikansa kuoli onnellisena keskellä voiton pauhinaa. — Ja sitten… ottakaa, kenraali, minulta muistoksi ratsuni. Kun taistelukentällä havahduin tainnoksista, seisoi se vieressäni. Tänne tuotaessa asteli se yksinään paarien jäljessä.
ADLERCREUTZ (Liikutettuna.)
Tulen pitämään sen kalliina muistona teistä, rakas ystävä. Mutta nyt täytyy minun rientää voittoamme täydentämään. Jumalan haltuun! (Pudistaa Ramsayn käsiä.)