Narbonne. Vain niin! hm!
Selicour. Vaan minä olin juuri rupeemassa niistä lukemaan.
Narbonne. No Italiasta sitte!
Selicour. Cesarein maa oli minulle mieluisempi, se veti minun luoksensa. Ja siellähän se oli taitojen ja tietojen kehto, sankarein isän-maa, kaiken suuruuden koti.
Narbonne. Hyvä hyvä, vaan jälle meidän puheesen.
Selicour. Kuin suaitsette! Ah! ne ihanat taidot, ne ovat niin mieluiset muistella. Niistä voisi ajatella kokonaisen päivän, niissä on niin rikas…
Narbonne. Se on Venesia johon minä olen teitä arvellut…
Selicour. Venesia! Oikein! juuri sama paikka josta olen alkanut kirjoittaa pitempää ainetta, missä kaikki ajatukseni tulevat esiin … minä juoksen heti sen noutamaan. (Nousee seisalleen.)
Narbonne. Ei, ei, malttakaa, malttakaa vähän!
Toinen kohtaus.