Narbonne. Ja se mies on?
Laroche. Hänen nimensä on Selicour.
Narbonne. Mitä, Seli…
Laroche. Sama mies, sama Selicour on yhtä tietämätöin kuin hän on kunnotoin. Suokaa minun kertoa kaikki hänen työnsä.
Narbonne. Malttakaa vähän. (Soittaa ja Mikko tulee) Huutakaa Selicour tänne!
Laroche. Elkää suinkaan, ei häntä tule tarvis koko tässä puheessa.
Narbonne. Ei teidän, kyllä minä sen arvaan; mutta minun tapa on kerran sellainen. Minä en ota vastaan mitään valitusta ihmisistä jotka eivät voi pitää puoliansa. Kun hän seisoo teidän edessä, kertokaa sitte hänen työnsä.
Laroche. Se on kuitenki niin työläs sanoa suusta suuhun…
Narbonne. Kun todistuksia ei ole, on vissisti parasta … onkos teidän laita niin?
Laroche. Minä en ollut aikonut niin suusta suuhun. Se on niin ulos-oppinut konna, oikea suka… Vaan minusta nähden se on yhtä-kaikki. Hiis huolikoon, minä en häntä pelkää. Tulkoon, te saatte nähdä jos pelkään.