Selicour. Minä painan sen nahkaani! Sillä ajatella sellaista Firministä, hyi! se olisi hävyttömästi, se ei voi olla mahdollista!
Narbonne. Niin minäki sen luulen! hän näyttää minusta liian rehelliselle ja liian sievälle.
Selicour. Sievä hän kyllä on.
Narbonne. Tunnetteko te hänen?
Selicour. Me olemme ystävät.
Narbonne. No mitä te hänestä arvelette?
Selicour. Hetta Firmin on juuri sellainen mies kuin kanselissa on tarvis, jos kohta hänellä ei ole päätä, kuitenki hyvä työ-mies. Ei sentähden että hän kaipaisi ymmärrystä ja tietoja. Ei suinkaan. Hän voipi tietää paljon, vaan se ei tule kysymykseen.
Narbonne. Te nostatatte minussa halun häntä tuntea.
Selicour. Minä jo olen kauvan häntä yllyttänyt näyttäimään, vaan hän tuntenee alhaisen paikan itselleen parhaaksi eikä halaa ylemmäksi. Minä en tahdo häntä kuitenkaan…
Narbonne. Olkaa huoletta. Niin ansiollista miestä kohti, meikäläinen voipi ilman vahingotta ottaa ensimäisen askeleen. Minä tahdon itse mennä Firminin luo … vaan nyt entiseen asiaamme jonka tämä Laroche keskuutti.