Firmin. Joka teidän tuntee ei voi muuta sanoa.
Kaarle. Vaan ken teille sen hyvän työn on tehnyt?
Laroche. Ken? Se on Selicourin ystävyys.
Kaarle. Kuin se olisi mahdollista?
Laroche. Minulla on varmat sanoma-miehet.
Firmin. Vaan kuin?
Laroche. Selicour ja minä olemme samasta pitäjästä, niinkuin tunnette. Me olemme pian saman-ikäiset. Sen vähän minkä hän osaa kirjoittaa, hän oppi minulta. Minun isäni oli lukkarina meidän pitäjässä. Minä opetin hänelle myös kaikki työt täällä. Kiitokseksi siitä hän laittaa minun pois, saadakseen en tiedä minkä ministerin palvelian serkun minun siaani kirjoittajaksi.
Kaarle. Kaunis juttu!
Firmin. Vaan eikö siihen saisi mitään neuvoa?
Laroche. Sen toivon saada teiltä, herra Firmin! Minä päätin järkiään käännäidä teihin. Te ajattelette rehellisesti. Kuulkaa! Virasta minä nyt enää pidän vähät; vaan kostoa minä tahdon. Sinä luulet niin saada menetellä muita jotka eivät julkea liukastella ylhäisten edessä, kuin sinä. Vaan kavala Selicour-parka! Sinä saat minusta paljon tekemistä; ennen minä olen ikäni virattomana kun jätän sinulle kostamatta.