Kaarle. Minä saan häntä nähdä, häntä puhutella! Vaan ne vissit äitin aikomukset, ah, minä vapisen, epäilemättä hän on määrätty Selicourille.
Firmin. Noh, poika, eikös tämä päivä ole onnellinen?
Laroche. Teille, herra Firmin, vaan ei minulle.
Firmin. Olkaa huoletta, minä toivon että kaikki tulee paikalleen. (Kaarlelle) Ole nyt siivosti, poikani. Vähintäin ministerin silmäin edessä elä unhota.
Kaarle. Olkaa huoletta! Vaan teki, isä, liikkukaa nyt kerranki!
Firmin. Somasti, haha! minäki saan läksyni.
Kaarle. Enkös minä ole totuudessa, herra Laroche?
Firmin. Anna vähintäin hänen esi-merkkinsä olla varoitukseksi. Olkaa rohkea, herra Laroche! Jos minun sanani mitä auttaa, niin teidän asia vielä ei ole kadotettu. (Menee.)
Yksitoistakymmenes kohtaus.
Kaarle ja Laroche,