Selicour. Minun äitiltäni! niin … niin … se on tosi. Minä jo sain kirjan jossa hän ilmoittaa että hän viimenki…
Mad. Belmont. On saanut ne tuhat taaleria, se nyt oli oikein iloista.
Selicour. Muutenkos minä olisin voinut pitää ajatukseni niin koossa? Vaan Jumalalle kiitos! nyt on se kivi pudonnut minun rinnastani, ja ensi ilossa minä tein nuo värssyt jotka kunniakseni sain antaa teille.
Mad. Belmont (Lotalle). Lotta, sinä olisit häntä surkutellut … jos olisit nähnyt, ja siinä minä tulin tuntemaan hänen oivallisen sydämensä. Herra Selicour! Minä rakastan teidän laulua ennenkun sen olen lukenutkaan.
Kolmas kohtaus.
Entiset. Narbonne.
Narbonne. Selicourko täällä? Voi, voi, äitiseni! te viettelette hänen tärkeemmistä töistänsä. Hänellä on niin kiireitä töitä ja te annatte hänelle vielä turhia asioita.
Mad. Belmont. Kas, kas, poika, ethän nyt meihin suuttune!
Narbonne. Tällä tavoin, mitä meidän aineesta tulee jolla oli niin kiire?
Selicour. Se on jo valmis, tässä se onki.