Ihanasti, taivaallisesti, ymmärtäköön sen ken voipi… Selicour, se jää niinkuin on sanottu, Lotta on teidän!
Kaarle. Oh Jumalani!
Lotta. Mitä nyt kuulin?
Narbonne (nousee seisalleen). Minä tunnen vähän niin oivallisia töitä… Selicour, te olette lähettiläs!
Kaarle. Jumalani!
Narbonne. Te se olette, minä takaan että se vahvistetaan! Joka sen voi kirjoittaa piti olla totuullinen mies, piti olla korkea neroinen mies!
Selicour. Vaan suokaa minun, minä en tiedä jos minä sitä voin ottaa vastaan … minä olen tyytyväinen nykyiseen kohtalooni.
Narbonne. Teidän tulee erota kaikista silloin kuin valtakunta teitä tarvitsee.
Selicour. Enkö minä vähintäin saisi Firminin sihteerikseni?
Firmin. Mitä te ajattelette? minua? minuako teidän sihteeriksi?