Selicour. Se on paljasta nöyryyttä, mamseli. Vaan seura odottaa.
Firmin (pojallensa). Noh! sinä olet saanut vahvasti ylistyksiä! (Selicour antaa käsivartensa Lotalle.)
Kaarle. Kyllähän minulla nyt on syytä ylpeillä.
Mad. Belmont (Selicourille). Oikein, oikein, saattakaa Lottaa, kaikki häntä kaunistaa. Se on oikein ankara mies. (Antaa kätensä Firminille.)
Selicour (osottaen Firminiä). Tuolle herralle, ei minulle, tulee kiitos. Todella minä en tiedä kuin sitä voin omistaa … kaikki mitä olen, mitä voin, se on hänen ansionsa. (Menevät.)
Kuudes kohtaus.
Kaarle.
Kaarle (yksinään). Minä olen niin levotoin että he voisivat arvata… Minun täytyy vähän hengähtää, ennen kuin heitä seuraan. Ihme että voin sen taiten kärsiä! Kaunis kunnia minulle siitä oli! Pilkalla he minua kiittivätki! Se on vissi että he sen pitivät hänen vaan ei minun tekemänä. Minä sain olla heille narrina ja se ilvetöin sai kunnian.
Seitsemäs kohtaus.
Kaarle. Laroche.