Narbonne. Sen tunnustan, että minä pidän häntä suuressa arvossa.
Selicour (itsekseen). Ei hän sitä juuri peitäkkään, asia on silloin oikea. (Kovasti) Ja te soisitte ett'ei se tulisi ilmi?
Narbonne. Jos se voisi olla mahdollista … niin…
Selicour. Ah! se on hyvä, hyvä, minä ymmärrän. Asia on hellä luontoinen ja maa-ilma tuomitsee niin pahasti… Vaan minä voin siinä teitä auttaa.
Narbonne. Te?
Selicour. Voin teitä auttaa! luottakaa minuun!
Narbonne. Mutta kuinka?
Selicour. Minä hankin teille sen mitä tarvitsette.
Narbonne. Kuin sitte? mitä sitte?
Selicour. Minä saan, minä hankin teille … hiljaisen talon, syrjässä … ulkoa halvan, josta ei voi mitään luulla! Vaan sisästä ihanimmasti laitetun … huonekalut, tapetit, kaikki uusinta kuosia … pienoinen kammari, soma ja viettelevä, … lyhyesti, ihanimman asunnon jota voitte ajatella.