Käy Jeesus Kristus tummain vetten päällä, kuin Genetsaretilla muinen, täällä edessämme. Oi, nähkää, kaikki kansa, kuin syvyys kantaa valohaamuansa, koskettaa tuskin jalka viriin veen… Käs' vieno viittaa käymään vierelleen…
Äänet alhaalta:
»Oi, Jeesus Kristus myrskypilven päällä, käy merten jyly, ethän tällä säällä meit' upottavaan vaadi vaaraan mukaan ja uskomahan, jot' ei usko kukaan! Niin meidän olla suo kuin Luoja loi ja sitä tehdä, minkä luotu voi!»
Ojentuu jälleen käsi valkee, vakaa: »Siis, lapset, toisianne rakastakaa kuin veljesparvi ikihyvän taaton, min huomassa ei ykskään ole maaton, ei orja, osaton, ei koditon. Te hyvät olkaa: teillä kaikki on!»
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus yömme mustan yllä, sun sanas suloiset on kuulla kyllä, kuin haavekellot soi ne tiellä tumman. Ne yli voimain käy, tuo surun summan: pahalla täällä hyvyys maksetaan, et kuulu, Kristus, meidän maailmaan!»
Tärähtää tanner, järkkyy ilman pielet. Pois näky häipyy. Haastaa toiset kielet: »Palvomme valtaa, rakkautta rahaan, on raha vapautta hyvään, pahaan!» Kuin haaksi myrskyllä niin huojuu maa vallassa valheen, vailla Jumalaa.
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus, verkosta tään ilveen meit' auta, astu elon myrskypilveen! Ihana ilmestys, sa yksin tosi, taas näy meille, valo-olentosi jos hohto edestämme sammuu, niin me kaikin katoamme syvyyksiin!
»Lyö meidät Kuolo, jolle kuulu emme!
Oi, Kirkastettu, käyös kätehemme!
Kuin menit, palaa jylinässä meren,
aseta aallot, riehut ihmisveren,
tasoita tyrskyin poikki rauhan tie,
mi kauas viittaa, kauemmaksi vie!