Nyt olet sinä ulkopuolla
taistelun ja huolen
ja kunnia kumartaa
kahdelta puolen.
Nyt olet sinä ulkopuolia
rakkauden, vihan,
ja hyvinvointi paisuttaa
hyvänsuovan lihan.
Hyvänsuonti vaientaa
aatostesi soiman,
hyvinvointi heikontaa
sydämesi voiman.
Sorjemmin sa ennen aikaan vaaran tiellä kulit… Oletko sa voittaja vai — voitetuksko tulit…?
LUONNONHISTORIALLINEN SATU
Oli kadun lapsia veljestä kolme. He olivat kaikki kuin lapset muutkin: heillä sirkut ol' silmät ja pyöreät suutkin, mut suuhun pantavaa vain ani vähän. He oppivat lemmettä leikkimähän, he kävivät koulua maailmanrannan.
Myös linnassa kasvoi poikasta kolme. He eivät olleet kuin lapset toiset: he ol' erikoiset! Kuin voisikaan, Herran nimessä, olla tavallinen laps se miekkoinen, jolla ulkomaalt' omat tuotetut on guvernantit ja kantakirjoista katsotut tantit!
Eri luonnoll' on kullakin laatu ja latu.
Eri lapsilla näill' oli elämänsatu:
Kadun lapsista vanhin ol' luonteelta suora: hän väärän vääräksi kutsui ja ties; olis muinen hän ollut ritari paras, nyt hänestä kehkesi: murhamies. Älyn, laskelman lahjoja toiselle suotu, kuin mammonan valtiaaks tehty ja luotu: tuli hänestä varas. Mut nuorin veljist' ol' lauhkea niin, että hymys, kun korvalle iskettiin, ei kärpästä voinut hän tappaa: nyt proomuissa vettä hän lappaa, on rantajätkä, ain' alemmas luistaa ja viinalla surunsa suistaa…
Laps vanhin linnan ol' ouruilta musta, ei sietänyt neuvoa, vastustusta, heti sappensa nous, veri sai korvalehtiin: sotaherra mahtava hänestä tehtiin. Oli typerä toinen, pää, sydänkin puuttui: hän yhteiskunnan pylvääksi juuttui. Mut nuorin oli hento kuin korsi on kukan: hälle mammansa kasvatti taiteilijatukan. Valutyössä ei vikaa, se ansio muottien, kaikk' kävi kuin jälkeen selvien nuottien: tuli kunniapatsas kaikille…