Laps olin virvatulten ja harhakuvitelmain, lumoissa lyhtyukkoin ja pienten keijushelmain.

Kun mieheks vartuin, pestin
ma haavelaivaan otin:
kaikk' elin uudestansa
seikkailut Don Ouijote'in.

Hält' oli hupsun tupsu,
ei ollut Sancho Pansaa:
ma lasketin kuin hurja
päin kunnon kristikansaa!

Sain selkään taistelussa
ja kaikki poltin laivat:
sain syvät, syvät haavat,
kun muut vain naarmun saivat!

Sain sijaan virvatulten
työn »tosiarvot», »hyödyt»…
Oi kauniit harhakuvat,
risaiset, rikki lyödyt!

Eloni pilkaks teitte,
tok' aina säästäin parhaan…
Nyt sekin vietiin multa.
Nyt vast' oon viety harhaan!

HUOMENSOITTO

Mitä välkän valkehinta, sit' ei tunne tumma maa. Kaukaa, kaukaa silmähäni uudet uskot kangastaa.

Mitä helkän heleintä, sit' ei usko heimo tää. Kaukaa, kaukaa korvahani unten harput heläjää.