Pentti. Sinä et ymmärrä yksinäisyyttä.
Elna samoin. Minä rakastan kärsiviä…
Pentti. Sinä et kestä kärsimystä.
Elna. Ja mistä tiedät tämän kaiken?
Pentti. Itsestäni.
Elna keveällä ivalla. Sinä pyrit siis pois kärsimyksestä?
Pentti. Pitäisikö sitä etsiä? Se tulee ilmankin…
Elna. Ja yksinäisyydestä?
Pentti hiljaa, synkästi. Joka kuitenkin lopulta yllättää…
Olavi nousee, ottaa hattunsa. Minun täytyy lähteä.