KATUMUS JA KAIPAUS.
— Jos toiste ma eläisin elämäni sadun, moni poissa ois tuhmuus, jota nyt kadun: mull' lempi ois viel' ikimennehen, jota kaipaelen.
— Myös hurja ma hiihtäisin hauskemman ladun: joka tuhmuutta, jota en tehnyt, ma kadun, joka tyttöä, jota ma suudellut en, ma kaipaelen.
NYKYAIKAISEN EROKSEN TANSSILAULU.
En tunne intohimoa, mut himon tunnen hyvinkin; jos mua seuraat otteluun, on helppo haava syvinkin!
En tunne haavehoureita,
mut ilot tunnen iltojen;
jos mua seuraat tanssihin,
ei murru palkit siltojen!
En tunne tunteen arvoa,
mut rahan sitä paremmin;
jos mua seuraat, omas on
hän myöhemmin tai varemmin!
Ei lempi enää syleile
nyt elon, kuolon syvyyttä:
se hypistelee, maistelee
maan antimien hyvyyttä.
Ei lempi enää karkele
Kyprossa hapset hajalla:
se on juristi ja pankkimies
ja pappi — nykyajalla!
En enää vaadi uhreja kuin muinen jumal-innoitus; oon veretön ja vaaraton: vain numero, vain hinnoitus!