"Sairas on, ei nuku, ehkä jaksaa."
"Poavo, Poavo, kuulehan Poavo."
Ukko käänteli hiukan kylkeään.
"Vieras on sinua tullut katsomaan. Koitahan laulaa vähäsen!"
Nyt hän aukaisi välinpitämättömänä silmiänsä ja huokaili.
"Vanha olet, vanha olet, kuinka vanha lienetkään?"
"Yhtä jo käyn sataa!", kuului korahtelevasta rinnasta.
"Katsjos, katsjos, vieras antaa, antaa se nuuskaksi, laula nyt, lauloithan sie vielä männyt kevän Karsikovoaran läksiäisissä!"
"Yhtä jo käyn sataa!" Siinä äänessä oli jotakin kaukaista ja katkeraa, ja siihen sekaantui samalla pientä kehumistakin.
Jo alkoi ukko tulla tuttavallisemmaksi, tunsiko miehet tutuiksi, vai vaikuttiko nuuskarahan lupaus; hän makasi kuin ennen liikkumattomana ja puhui rykien: