Tiera. Päivä nousee… Mikä sinun on, horjut, Kauko?
Lemminkäinen. Paimen… noidannuoli.
Pohjan neito. Paimen —?!
Lemminkäinen. Myrkky on jo veressäni.
Rytkähtää maahan, Tiera avaa Lemminkäisen rintahaarniskan.
Tiera. Nostan myrkyn huulilleni.
Pohjan neito syöksyy Lemminkäisen luo. Lemminkäinen, lempeni…
Lemminkäinen. Pohjan neito! Sinä tulit. (Kuolee.)
Pohjan neito heittäytyy Lemminkäisen ruumiin yli. Lemminkäinen, Lemminkäinen! Et saa kuolla, sankari, nouse, sinä et saa kuolla! (Ottaa Lemminkäisen hiuskiehkuran käteensä.) Oh, kerran pidin tätä kädessäni, kuinka sinua silloin rakastin! Hyväilen, hyväilen… ei, ei… et sinä herää, vaikka hyvinkin hyväilen. Sääli sotaista silmää, sääli iloista sydäntä, sääli kultaista päätä, sääli, sääli…! (Nostaen päänsä.) Ja minä? Kaikki on nyt lopussa.
Tiera. Niin. Sortui suuri Kalevan poika.