Louhi. Silloin annan tyttäreni, kun ammut Tuonelan joutsenen.
Lemminkäinen. Valmista hurjat häät, niin teen sulan sovinnon.
Louhi. Mitä uhoilet, köyhä kylien kävijä.
Lemminkäinen. Muista sanasi, Louhi, en minä kammo kuolemata! Minä tahdon tyttäresi!
Louhi. ponnahtaa. Hornan häät minä sinulle laitan, minulla on maanalainen mahti, nostan norosta hurjat henget. — Menetkö, mieletön, muuten halkaisen kallosi avaimellani! (Menee kiivaasti.)
Lemminkäinen. Tulta on akalla turkissansa, meni kuin pakkasen pyry.
Lemminkäinen ja Pohjan neito katselevat hetken toisiaan.
Pohjan neito ottaa käteensä yhden Lemminkäisen hiuskiehkuran. Sinäkö kuulu kohorintojen kuningas!
Lemminkäinen. Hiihdin yötä päivää, edessä aina pohjan tähti, putosiko se taivaalta, näen sen nyt edessäni.
Pohjan neito. Me Pohjolan naiset emme riudu rakkaudesta.