Kyllikki tyyntyen. Kuninkaistani itken.
Keira. Missä on kuninkaasi?
Kyllikki. En tiedä . . .
Keira. Pyhä suru on sinulla, minä metsäinen mies mykistyn, millä huolesi haihduttaisin.
Anari näyttämön takaa. Keira, Keira! Mitä sinä seisot! (Hiipii esille.) Kyllikki metsässä yksin! Tiedätkö, missä on Lemminkäinen?
Kyllikki. Poissa kaukana…
Anari. Taivaan taatolle kiitos! En tullut tänne sinun pääsi päästimeksi. Helyahne harakka!
Kyllikki. Virran pohjaan jo heitin helyni. Anari, Anari, vaikka kantelit Kaukolle, poissa on viha minusta.
Anari taistellen itsensä kanssa. Kyllikki, nyt minä näen suuren surusi, nyt minä tunnen Pohjan neidon. Katala Pohjan paimen, en minä juokse juonillasi. Tule, Keira, kultaseni!
Keira ja Anari menevät. Oikealta metsästä leviää punertava valo,
kuuluu huutoja ja ryskettä.