Tiera. tulee etsien ja maahan tuijottaen. Tässä on oksa taittunut, tästä paimen on vienyt Kyllikin. — Mitä? — Kuoliko Kalevan vaimo?
Ainikki. Hiljaa!
Äiti tointuen hetkeksi. Kauko, aikani loppuu… kaikki loppuu ajallansa angervoisten…
Ainikki. Tyynny, äiti!
Äiti. Kyllikki… helohipiäsi… valkea vaimosi… Ota vaari onnestasi…
Lemminkäinen. Äiti!
Äiti. Riistä mielestä vieras vaimo! (Nousee kyynärpäälleen ikäänkuin näkyjä nähden.) Kuule, kuule!
Lemminkäinen. Mitä kuulet!
Äiti. Pohjolan pajassa painavat orjat suurta paljetta. Miksi siellä miekkoja taotaan? Suuri sota on tulossa… vainovalkeat kukkuloilla… merellä Kalevan haahdet… hävitys… sekasorto…! Sankarit käyvät sotia… katsos, katsos, Louhi ja paimen… käärme mekon alla… hähättää, hiipii… iske… iske, puhkaise toinen saastainen silmä… varo rumaa rimmettä Kalmiskankaralla… verivelka… ruma rikos… siellä paimen raiskasi raavaan… ah… isosi puhkasi… lempeni lapsi, lempeni lapsi… nyt… (Kuolee.)
Lemminkäinen. Kamala on Kalmiskankaran kirous!