Minä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta… minä katson vaan. Voi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja silmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.)
PRINSSI (kätkee peilin)
No, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on nähdä kuvansa toisen olennon silmässä.
IMANDRA
Mutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni!
Onko tämä metsä noiduttu?
PRINSSI
Niin tosiaankin, tämä metsä on omituinen.
IMANDRA
Minä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä kuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on?