INKERI
Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana kuin tuhannen yön ruhtinas.
IMANDRA
Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin kissa tai juoksen linnankaivoon.
INKERI
Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)
IMANDRA
No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja metsätytöstä!
INKERI (järjestäen tukkaa, lukee)
— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa läpi hämyisen metsän — — —.