HOVIHERRA (kulkien kepin varassa)
Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa nuoruuttanne.
HOVIROUVA
Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut ankara itselleni.
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.
HOVIROUVA (keimaillen)
Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies, teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.
HOVIHERRA
Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.