TUHKIMO.
Anna mun sentään pitää sulkani!
KYSSÄSELKÄ.
Pah, teirinsulka, sill'en mitään tee, jokaisen pensaan alta niitä löytää.
VÄÄRÄSÄÄRI.
Ja entäs polvihousut, Kyssäselkä?
KYSSÄSELKÄ.
Ei, prinsessamme ehkä pyörtyisi. (Nauravat.) Kas tuolta tulee prinssin heimokunta!
ÄITI. (Annikan taluttamana).
Voi, surun päiviä ja tuskan öitä, kymmenen vuotta olen vanhempi kuin eilen, sano mulle Annikka, kai hapseni on lumivalkeat, ma viime yönä luulin kuolevani, kuin mustat aaveet kulki unen houreet, taivaaseen maasta nousi hirsipuu, Tuhkimo riippui siinä rentona pää kallellaan, ja mua kauvan katsoi.