AARTEENKAIVAJA.

Niin, kovaonni tuli osakseni, ma vuorenporttiin yöllä koputin, kun kiiltokasoja ma kopeloin, pois sammakkoina hyppi kultarahat; nyt olen onnettomin Hiiden orja. Oi, ole viisas sekä varova, kavahda Ropaa, Hiiden tytärtä, hän joka nurkan takaa hähättää, nyt Hiisi hänet varmaan sulle naittaa, miks tänne tullitkaan?

TUHKIMO.

Mun aikoo naittaa? Ei, ennen jauhan Rovan ruumeniksi.

AARTEENKAIVAJA.

Ei, ole niinkuin kaikkeen suostuisit, lie sulla voima suurempi kuin mulla, voit vielä paeta!

TUHKIMO.

En pakene, ma vuoren vangin tahdon pelastaa.

AARTEENKAIVAJA.

Se varmaan nousee yli voimiesi, rautaista ovea ei kukaan murra, ei Hiisi jätä koskaan avaintansa ja vaikka avaimen hän antaisikin, niin turhaan päin ja vasten saisit vääntää.