Kas noin, ei siin'oo pihdin piirtoa, vasaran jälkiä ei missään näy, se puhdas on kuin puhtain uusi lumi ja kirkas niinkuin itse Hiiden silmä.
ISO-HIISI.
Tuo tänne orja, minä vien sen itse, suloinen kuningatar, täss'on kruunu!
TUHKIMO.
Kovin on kuningatar kalpea.
AARTEENKAIVAJA.
Ei hällä ole ilonpäiviä, hän ensin huusi, itki hajahapsin, ei syönyt, juonut, vihdoin uupui, — teräsi, kulki ristiraudan luo, siin' irvisteli vuoren riettaat peikot, pois kauhuissaan hän käänsi kasvonsa; niin kolme päivää, yötä raukka riehui, väsähtyi viimein, silmä sumeni, suu mykistyi ja sydän yksin löi, nyt hiuksiaan hän yhä palmikoi, taas purkaa, punoo, heittää hajalle kuin punois muiston lankoja hän.
ISO-HIISI.
Ei ääntä, ei hiiskausta, päätään ravistaa, kas, täss'on kruununne.