AARTEENKAIVAJA. Lietso! Kas noin, nyt sitä hiukan hion ja vasaroin. Selvä kuin päivä, valmis, vie!
TUHKIMO. Käteni vapisevat, vie sinä!
AARTEENKAIVAJA. Minä vien. — Kuningatar, tässä olisi nyt se teidän oikea, oma kruununne, orja viipyi kauan tiellä, kuningas sen lähetti ja käski sanoa paljon terveisiä.
KUNINGATAR. Samallainen vaan ei sama. Se on ihan kuin minun sydämmeni, joka ei ole sama kuin ennen.
AARTEENKAIVAJA. Polvillani teitä rukoilen, koettakaa sitä!
KUNINGATAR. Se on liian raskas, pääni on muutenkin kipeä.
AARTEENKAIVAJA. Siitä riippuu koko kohtalonne.
KUNINGATAR. Minä en ota. Minun kruununi!
(Huuhkain huutaa toisen kerran.)
AARTEENKAIVAJA. (Palaa Tuhkimon luo). Mahdotonta.