TALLIMESTARI. Minä olen sinulle jo niin monta kertaa antanut. Sata taalaria sait silloin — lapsen hautaamiseksi. Mene, muuten opetan!
MUSTA-MIRJA. Ka, nälkä opettaa. Oliskohan maljassa tilkka viiniä. (Kurkistelee maljaan.) Tallimestari kulta, taalari vaan.
TALLIMESTARI. Ei ropoakaan. Korjaa vanhat luusi, muuten kuletan sinun kuoppatorniin!
MUSTA-MIRJA. Kuoppatorniin, älä, älä! (Itsekseen.) Et antanut, kitsas kettu, niin, niin, sinä käyt nyt kuninkaallisilla puujaloilla, mutta huimaavasta korkeudesta sinä syöksyt pohjattomaan kuiluun. Sen minä vannon, varrohan!
(Menee.)
VÄÄRÄSÄÄRI. Tallimestari, kuningas on tulossa!
TALLIMESTARI. Korjaa pois viinimaljat!
(Kuuluu torven ääni.)
KYSSÄSELKÄ. (Juosten). Mestari, mestari!
TALLIMESTARI. Niinhän sinä lennät kuin tuli olisi irti!