KUNINGAS.
Nyt muistan, ah, se juttu jättäkäämme, jos varkaan keksit, mulle ilmoita!
(Menee.)
TALLIMESTARI. (Kumartaa).
En koskaan katso omaa etuani. — Hän jätti reppunsa, — tjaa, annas katson, oiskohan taikakalu reppuun jäänyt?
KUNINGATAR. (Terassilla).
Ah, kuinka suloista on hengittää kotoista ilmaa lemmen säteissä, kultainen taivaan kerä mailleen vierii, tornit ja kukkulat ne kilvan kiiltää, laaksoihin varjot hiljaa vaeltaa, kyyhkyset pesiin palaa väsyneinä.
TALLIMESTARI.
Vain leivän puolisko ja juuston pytky, nyt pisti päähäni, oi, oiva aatos!
(Kaivaa rahapussin taskustaan.)