Hän tuli luonnollisesti myöskin oppilaaksi erään kuuluisan pianon soittajan oppilaan oppilaalle ja oppi rääkkäämään pianoa yhtä hyvin kuin ystävättärensäkin.
Matami Engebretsenin ylpeytenä oli nimittäin komean tyttärensä omaaminen, sen vuoksi kasvatettiinkin Malla erittäin hienosti ja oppi, paitsi kaikkea muuta, halveksimaan vanhempiansa ja heidän tointansa.
Ja Malla kasvoi ja tuli suureksi — ei niin suureksi kuin äiti — ja kauniiksi, paljoa kauniimmaksi kuin äiti, ja jota suuremmaksi ja kauniimmaksi hän tuli, sitä ylpeämmäksi tuli hän myöskin.
Hänen korkeakorkoiset kenkänsä eivät milloinkaan koskettaneet puodin likaiseen lattiaan. Hän istui akkunassa näytteillä kukkaruukkujen välissä ja neuloi koruompelua ja tiesi, että hän näytti kauniilta.
Toisessa kerroksessa asui tukkukauppias Wangel.
Hän oli leski ja hänellä oli ainoa poika Pietari, joka oli ollut vuoden Parisissa.
Hän oli tullut kotiin jotenkin sievistettynä, jakaus keskellä otsaa ja puhui kauheata ranskaa.
Pietari Wangel oli luonnollisesti tullut hirveän sivistyneeksi.
Hänellä oli vakuutus, että kaikki pääkaupungin kauniit tytöt olivat tulleet maailmaan ainoastaan hänen tähtensä ja että jokainen erittäin heistä tuntisi itsensä suuresti mairitelluksi, jos vaan hän tahtoisi olla niin ystävällinen ja pettää tämän.
Hän näki Amalian akkunassa ja tämä näki hänen.