Pietari antoi puoliksi sekapäisenä viedä itseänsä.
Hän piti tosin vähän Amaliasta ja häntä huvitti lemmen kisailu tuon kauniin, nuoren tytön kanssa; mutta mennä hänen kanssansa julkisesti kihloihin ja saada sellaiset appivanhemmat, etenkin sellaisen anopin — ei, se oli kauheata.
Tämän ajatteleminenkin kuumoitti hänen korviansa.
Matami soitti "tesmällisesti."
Pelästynyt palvelustyttö aukasi oven.
"Olkaa hyvä ja viekää minut isänne luoksi Wangel."
"Eikö olisi parempi, että minä ensin —"
"Me menemme yhdessä. Älkää lörpötelkö tyhmyyksiä."
Tukkukauppias katseli heitä kummastuneena, kun he astuivat sisään.
"Neitsy Sim — matami Engebretsen," änkytti hän.