Matami puristi hänen kättänsä, niin että jäi valkosia merkkiä hänen sormistaan.
"Kiitos niistä sanoista, herra tukkukauppias, ne sovittavat kaikki välillämme. Kun muutitte tänne nyt keväällä, ajattelin, ettei meistä enää tulisi hyviä ystäviä. Nyt menen noutamaan Mallaa, että näette kuinka hieno tyttö hän on."
"Mutta, isä," sanoi Pietari matamin mentyä, "miksi annoit suostumuksesi niin pian. Minä en ensinkään pidä lukua naimisiin menemisestä nyt vielä."
"Etkö sitten pidä tytöstä?"
"Kyllä, kyllä sen teen, mutta olen vielä liian nuori sitoakseni itseni. Sitä paitsi olisin voinut päästä parempiin naimisiin."
"Mutta miksi sitten olet kihlannut hänet?"
"No, tiedäthän, että voipi kihlaillakin, tarvitsematta ajatella astumista heti pyhään aviosäätyyn."
"Nai hänet yhtähyvin," sanoi isä, "muuten saattaa tuo kauhea matami Engebretsen lyödä meidät molemmat turmiolle."
Niin tuli Amaliasta rouva Wangel ja matami Engebretsenistä vuosien kuluttua äidinäiti.
Pietari Wangel oppi pitämään paljon vaimostaan. He elivät onnellisesti yhdessä ja kun silloin tällöin sattui pieni eripuraisuus syttymään, katkasi matami Engebretsen aina sen parilla voimakkaalla sanalla.