"Ja tämän ainoan tähden aiot sinä todellakin pitää kokonaisen sielujen ravitsemissaarnan.
"Aivan, niin aion minä."
Lappalaiset pärähtivät hillimättömään nauruun.
"Kuka on sitte tämä ainoa, lukkari?"
Andreas Thorsen nous ylös.
"Ibmel — Jumala," sanoi hän juhlallisesti.
Pelästyneinä kunnioituksesta paljastivat lappalaiset päänsä ja tekivät äänettömän kumarruksen.
Silmänräpäyksen hiljaisuuden käytti Thorsen hyväksensä ja alkoi rukouksen, mutta tuskin oli hän lopettanut, ennenkun hiljaisuus jo katosi, ja ääni kuului keskeltä seurakuntaa.
"Uskotko, lukkari, puhuvas hengessä sen, mitä nyt puhut meille ihmisille?"
"Uskon," vastasi Thorsen, antamatta itseänsä häiritä, "minä uskon sen, sentähden ett'en koskaan puhu mitään, muuta kuin mitä pyhä Raamattu selvillä sanoilla on lausunut."