"Kanttori on turvassa," vastasi luutnantti, "ei kukaan rohkene koskea hänehen."
André hengähteli syvästi, ikään kuin olis tahtonut jonkun odottamattoman ja vasten mieltä tulleen kuorman pois viskata rinnoiltaan.
Tällä kauhun sanomalla ja sen saattamalla pikaisella peloll' oli se kiitettävä vaikutus, ett' iltakemut kohta lakkautettiin ja kun ilmakin oli tyyntynyt, niin pääsivät vieraat aikaiseen kotihinsa.
"Mit' on uskonto!" huudahti André, kun he kävelivät takaisin Vardöhön.
"Esthetiikkiä," vastasi kreivi Vasili. "Joll'ei niin olis, niin tohtisin antautua sanomaan: sinull' ei ole mitään uskontoa. Sinä olet protestantti ollut, sinä olet — sen verran, minkä minä tiedän, — vielä roomalais-katolilainen."
"Bravo (hyvä)! Minä yhtä kernaasti saattaisin olla kreikkalais-katolilainen, tulenpalvelija, muhamettiläinen, — minull' olis halu koetella kaikkia uskontoja, ko'otakseni —"
"Extraktia (mehustetta)!" virkkoi kreivi Vasili.
"Extraktia!" kertoi André. "Aivan hyvä! Ratkaise vaan minulle problemi (tehtävä)! Kuinka voipi jumalisuus tulla elinvoimaksi?"
"Sen ehkä tulet nyt näkemään," sanoi Olga.
André seisahti.