"Miss' emäntänne on, monsieur Thorsen," kysäsi; venäläinen.
Tuo puhuteltu vaaleni.
"Vaimoni ei — ole kotona," vastasi hän tuskallisesti.
"Ai c'est ca (sepä se). Hän niinmuodoin on matkalla," huomautti kreivi.
"Teidän suruanne valitan. Mies aina puuttuu vaimoansa, monsieur
Thorsen."
Ensimmäinen ilta läheni loppuansa. Kreivi, jok' illallisen jälkeen oli asettainnut akkunan viereen, havaitsi nyt joukon lappalaisia, jotk' eri suunnilta marsiskelivat suoraan kanttorin asumuksen ovea kohti.
"Mitä nämä miehet tahtovat?" kysyi hän.
"Iltarukouksia pitää," selitti hänen isäntänsä. "Olen jo kahtenakymmenenä vuonna pitänyt tääll' asumuksessani lappalaisten kanssa ilta- ja aamurukoukset. Kreivi suokoon anteeks, ett'en tän' iltanakaan te'e poikkeusta."
"Älkäätte epäröikö ollenkaan," sanoi kreivi Vasili. "Minä itsekin tahdon olla läsnä tässä patriarkallisessa jumalanpalveluksessa." Lappalaiset astuivat sisään.
"Hyvää päivää, isä!" lausuivat he kukin vuorollansa syleillessänsä rakasta kanttoriansa. "Hyvää päivää, ja tervetuloa kotiisi jälleen. Raste vifui (rauha huoneessa)!"