* * * * *
"Bon soir (Hyvää iltaa)!" sanoi kreivi Vasili laskiessansa kätensä lukon käsimeen käydäksensä huoneesensa. "Minä onnittelen sinua, André! Tämä mehuste (extrakt) oli ehtaa, väärentämätöntä, se oli oivallista."
Mies ja vaimo olivat nyt kahden kesken. Olga seisoi pienen akkunan edessä ja silmäili edess' olevalle pienelle viheriälle tasangolle, jota kesk'yön aurinko sangen herttaisesti lemmiten valaisi.
André kauan aikaa käyskeltyänsä edes takaisin laattialla, seisahtui yht'äkkiä Olgan eteen ja keikisti päänsä ylpeästi taaksepäin.
"Sielläp' oli elävyyttä," sanoi André.
"Aivan niin, siell' oli elämää!" vastas Olga. "Sull' on oikein. Tuo vast' oli elämää; sill' elämä on myöskin taikasokaisua (humbug)."
André tarttui Olgansa ranteihin ja kouristi niitä niin kovasti, ett'
Olgan täytyi kivusta kalveta.
"Hellitä, André."
"Oliko tämän iltainen ilo taikasokaisua?"
"Aivan niin!" virkkoi Olga avaten ja kohottaen silmiänsä.