"Hän oli kaunis," sanoi André lyhyesti.
"Aivan, hän oli kaunis, mutta hän oli vielä jotakin muut' enemmän, jok' oli parempi."
"Mitä?"
"Hän oli liika hyvä leikkikaluksi."
André naureli ivallisesti.
"Ken sanoo, että minä leikittelen hänen kanssaan?" kysäsi hän.
"Minä."
André kapsahti ylös ja nojausi Olgaan.
"Joka rakastaa, ei ole niin varma omistamisestansa, mutta rakastaa pelolla ja vavistuksella. Sinä kuitenkin kerran olet joutuva kerjäämään niitä muruja, jotka sinä kopeudessas hylkäsit!"
André sieppasi hattunsa ja syöks ulos.