"Niin, oletko sinä sen nähnyt?" tiuskasi hän.
"Kyllä, ja olen minä sen kuullutkin."
"No missä?"
"Tän'iltana — konsertissa."
"Ja mitä sanot siitä?"
"En mitään —"
"Et mitään!"
"En. Minä en sano mitään muuta kuin — tulee sääli tuota nuorta tyttöä.
Minä en sano muuta, André —."
"Et — sinä et — sano mitään muuta!"
Olga pusersi kätösensä mykkyrään. Hänen miehensä ei nähnyt, että ne suonenvedon tapaisesti tärisivät.