INRA hädissään Hanuumanille: Jos irti mun päästät, tuon ihmettä juomaa — tuon tulista, punaista, auringon luomaa —
HANUUMAN, Se vaikk' olis peevelin suomaa, tuo tänne tai kurkkuni kuivaa.
Hyyppä päästää Inran nopeasti.
INRA rientää sukkelasti Narkaan luo, vetää tämän huotrasta säilän, jota väläyttää auringossa.
Hei, ilmoja häilä, sa ihmisen säilä, nyt rintoja lyö, liha luista jo syÖ.
Kaikki muut pakenevat heti vasemmalle, paitsi Hanuuman, jona jää vasemmalie taka-alalle. Naakka palaa samassa ja alkaa vetää ukkoansa pakotielle. Tämä hidastelee ja vetäytyy vaasemmalle arvokkaasti.
Täm' on salaman kärki, sen luonut on ihmisen järki!
Hanuuman ja Naakka katoavat kokonaan. Inra
koskettaa kädellään miekan terää.
Kova, tuima kuin turma — — ihan toista kuin huultensa hurma.
Heittää miekan maahan, syöksyy Narkaan luo
ja juottaa tälle kiireesti viiniä.